Kategoria-arkisto: Blogi

”Mitä saisi olla?”, kysyy Rautakansleri

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Tarja Tötterman ja julkaistu 23.11.2012.

Viime aikoina olen paljon pohdiskellut miltä maailma mahtaa näyttää nuoren työnhakijan näkökulmasta. Varmaankin siksi, että perheeseeni kuuluu neljä nuorta, jotka kaikki ovat äskettäin olleet tai ovat parhaillaan siinä tilanteessa että miettivät työ- tai opiskelupaikan hakuun liittyviä asioita. Itse kun olen jo viisikymppinen, niin on tuota aikaa päässyt vierähtämään siitä, kun olin noiden asioiden äärellä. Se oli joskus silloin kun dinosaurukset vielä laidunsivat vapaasti ja olit joko metsästäjä tai keräilijä …

Suurin ihmetyksen aiheeni on oikeastaan ollut se, että miten saisimme nuoret työnhakijat kiinnostumaan niistä palveluista joita TE-toimisto heille tarjoaa. Onko työkkärin julkisuuskuva nuorten silmin kerta kaikkiaan niin kuiva ja tylsä, että sieltä ei ole lupa odottaa oikeaa, konkreettista apua vaikeaan tilanteeseen? Onko Ketosen ja Myllyrinteen kuvaama pelottava ”Rautakansleri” se tyyppi, jonka nuori odottaa TE-toimistossa asioidessaan kohtaavansa?

Mitä palvelua nuoret haluaisivat TE-toimistosta saada? Mistä olisi nuorten itsensä mielestä heille oikeasti eniten apua? Ja miten osaisimme nuorille tiedottaa niin että olisimme kiinnostavia? Nuorisotakuun myötä entistä enemmän panostamme TE-toimistoissa nuoriin ja ideoimme uusia tapoja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Vanhojakin konsteja kokeillaan edelleen samalla, mm. järjestetään rekrytointitapahtumia, joissa on paikan päällä työpaikkoja tarjoavia työnantajia. Miksi silti näissäkin tapahtumissa on usein vain pari tusinaa osallistujaa? Näin vanhan dinosauruksen on vaikea ymmärtää mikä voisi nuorta työnhakijaa enemmän kiinnostaa kuin tyrkyllä oleva työpaikka!

Onko nykyään niin, että nuorilla mielessä siintää niin voimakkaasti se tulevaisuuden tavoitteeksi asetettu unelmatyöpaikka, että ei tunnu motivoivalta tutustua työelämään ensin muita hommia tekemällä – niitä ns. ”hanttihommia” siis? Työnantajat kuitenkin työntekijöitä valitessaan arvostavat työkokemusta , oli se kokemus miltä alalta tahansa. Jos työnantajalla on valintatilanteessa vaihtoehtoina kaksi työnhakijaa, joilla on sama koulutus, mutta toisella ei ole lainkaan työkokemusta, niin veikatkaapas kumpi todennäköisesti tulee valituksi!

Aidosti kuitenkin nyt nuorilta mielelläni kuulisin mikä on kiinnostavaa. Erityisesti pidän radikaaleista ehdotuksista ja uusista näkökulmista. Ne saavat vielä vanhankin dinosauruksen tuntemaan, että on vasta äskettäin kuoriutunut ja haistaa jotakin tuoretta ja mielenkiintoista.

Mielikuvien muokkaaja saa paikan

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Timo Rautavirta ja julkaistu 10.10.2012.

TE-toimistossa oli äskettäin yhden asiakkaan tietoihin kirjoitettu: Kävi, pyysi todistuksen työttömänä työntekijänä olosta. Todennäköisesti lipsahdus, tarkoitus oli varmaan käyttää ilmaisua työtön työnhakija. Mutta se pisti miettimään taas kerran mikä osuus omalla asennoitumisella on siihen kuinka työllistyy.

Asenne välittyy ympärillesi, ratkaisevinta on tietenkin miten se välittyy työnantajille. Väitän, että ihmisestä huokuu ihan erilaisia väreilyjä jos tämä mieltää olevansa between jobs, työpaikkojen välissä kuin vaikkapa kortistossa (termi joka yhä sitkeästi elää mediassa, vaikka tietotekniikka syrjäytti pahvikortit jo vuonna 1986). Yllättävän moni työnhakija kirjoittaa lomakkeisiin, joissa kysytään ammattia: työtön. Ei siis putkimies, lastenhoitaja, myyntiedustaja vaan työtön. Jos sinä olisit työnantaja, palkkaisitko mieluummin ammattityöttömän vai uransa seuraavaa etappia tavoittelevan oman alansa osaajan?

Työttömäksi jäämisessä ei ole mitään ihmeellistä, työttömyyden kohtaa valitettavan moni jossain vaiheessa työelämänsä polkua. Vailla työtä oleminen silloin kun sitä kipeästi kaipaa ei todellakaan ole herkkua. Oman identiteetin rakennuspalikaksi termi työtön on kuitenkin huono. Työttömien yhdistykset tekevät arvokasta työtä jäsentensä edunvalvonnan saralla ja tarjoavat tukea sekä työkuntoa ja mielialaa ylläpitävää toimintaa. Mutta onko riskinä että työttömän identiteetti jää pysyvämmin päälle? Sanotaan että alkoholisti on lopun ikäänsä alkoholisti, taipumuksen kurissa pitäminen vain vaihtelee. Työttömyys sen sijaan on nähtävä tilapäisenä vaiheena, joka jätetään mahdollisimman pian taakse. Työelämässä vaaditaan sitoutumista. Työttömyyteen sitoutuminen ei johda mihinkään.

Pelkkää sanahelinää? Ehkä, mutta sanavalintamme luovat merkityksiä ja mielikuvia. Kannattaa tavoitella positiivisia ja osaamista korostavia mielikuvia, etenkin työnantajille viestiessä. Viimeistään silloin, jos faktat ovat tasaväkiset, mielikuvat ratkaisevat valinnan.

Uudemmat artikkelit »