Nollatyösopimuksista ei ole saatu lakia – työnantajat ja palkansaajat syyttelevät toisiaan

Kuluneella hallituskaudella nollatyösopimusten ongelmakohtia selvitettiin parissakin kolmikantaisessa työryhmässä. Laiksi saakka ne eivät kuitenkaan yltäneet.

Nollatyösopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työajasta on sovittu vain väljästi tai ei lainkaan. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että töiden määrä voi vaihdella täysistä tunneista pyöreään nollaan. Laki ei nollatyösopimuksia tunne, mutta silti niitä yhä laajenevassa määrin käytetään. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon.

Osapuolten kesken ei ole yksimielisyyttä siitä, miksei nollatyösopimuksia koskevaa lakia ole saatu aikaiseksi. A-studiossa vierailleet Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja SAK:laisen Palvelualojen ammattiliitto PAM:in puheenjohtaja Ann Selin näkivät molemmat vian toisessa puolessa.

– Elinkeinoelämän vastustus, sanoo Ann Selin syyksi sille, että lakia ei ole.

– Puhutaan usein kysynnän vaihteluista ja siitä kuinka se on ratkaisematon pulma. Kuitenkin kaupan ja matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimuksissa on määräys, että työtunnit pitää kirjoittaa TES:iin. Se on ollut ihan mahdollista, vaikka kysynnän vaihtelut ovat suuria.

EK:n Jyri Häkämies kuitenkin muistuttaa, että viimeisin lakiyritys kaatui palkasaajien vastustukseen.

Kuluneella hallituskaudella nollatyösopimusten ongelmakohtia selvitettiin parissakin kolmikantaisessa työryhmässä. Ensimmäinen yritys raukesi, kun työntekijät halusivat asian lakiin, työnantajat taas olisivat edenneet alakohtaisten ratkaisujen kautta. Jälkimmäinen yritys oli pohtia – hallituksen käskystä – yksinomaan nollasopimusten työaikakysymyksiä. Asia saatiinkin kirjoitettua melkein valmiiksi laiksi.

– Itse asiassa se oli likipitäen valmis hallituksen esitys. Siitä ei kuitenkaan saavutettu työryhmässä yksimielisyyttä. Työntekijäpuoli katsoi, ettei siinä ollut tarpeeksi asioita kirjattuna, kertoi ohjelmassa kuultu hallitusneuvos Tarja Kröger Työ- ja elinkeinoministeriön Työelämä- ja markkinaosastolta

Yksi esityksestä puuttunut osa oli minimityöajan säännökset.

Häkämies ei osannut tarkkaan sanoa, onko EK:lle OK, että käytössä on sopimussysteemi, joka ei ole laissa.

– On parempi, että on joku työ kuin ei työtä ollenkaan. Suuri kysymys on se, että työn pitäisi olla kannattavaa: osa-aikaisen, määräaikaisenkin, koska se on usein väylä eteenpäin.

EK: Paikallista sopimista

Häkämiehen mukaan uusia käytäntöjä tarvitaan vastaiskuksi Suomen heikolle talous- ja työllisyystilanteelle. Työpaikkoja menetetään eikä uusia synny ja tämän kehityksen kääntämiseksi täytyisi pohtia keinoja.

– Silloin puhutaan siitä, että suomalainen työ saadaan kannattavaksi ja menemään kaupaksi. Osa tätä on se, että saadaan joustavia järjestelyitä. Minusta ratkaisu on se, että päätöksentekoa viedään yrityksiin. Siellä tiedetään parhaiten, milloin on paljon tilauksia ja töitä ja milloin taas ei ja pystytään paikalliseti yhdessä sopimaan.

Häkämies nostaa tällaisesta käytännöstä johtotähdeksi Saksan, jossa näin on toimittu ja maa on viime vuodet porskuttanut taloudelliseti nousussa.

Ann Selinille Saksa ei esimerkiksi kelpaa.

– Ei kuulosta hyvätä. Saksan mallissa on jo paljastunut, että nämä ”minijobsit” eivät oikein toimi. Siellä on heikoilla työsuhde-ehdoilla hankittu ihmisille töitä hinnalla millä hyvänsä. Siis halvalla. Sitten toimeentulotukimenot painavat yhteiskuntaa, tuloerot kasvaa ja levottomuudet alkavat.

Lähde: yle.fi