Pitäkää tunkkinne – työttömyys murentaa luottamusta yhteiskuntaan

Taskussa on työkokemusta, osaamista ja useita tutkintoja, joista vähintään yksi akateeminen. Silti voi olla työtön.

Suomessa on perinteisesti arvostettu koulutusta. On ajateltu, että se takaa työpaikan.

– Jos työtä tekemällä, opiskelemalla ja itseään kehittämällä ei pärjääkään, se koetaan hirmuisen epäoikeudenmukaiseksi, Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervasti sanoo Taloussanomille.

Nykyaikana akateeminen työtön ei ole harvinaisuus. Kesäkuussa korkeasti koulutettuja työttömiä oli Suomessa 47 190.

”Tuntuu hirveän pahalta”

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla sekä ”Syrjäytynyt” että ”Työtön” kirjoittivat viime viikolla, että he ovat akateemisia työttömiä. Molemmilla on enemmän kuin yksi tutkinto. Toisella on takanaan 40 vuoden työura.

Työhakemuksia he ovat lähettäneet yhteensä noin 700 ilman mainittavaa tulosta, jollei lasketa työnantajien puolelta vyöryvää hiljaisuutta.

– Kun ollaan aktiivisia ja mitään ei löydy, eikä pääse edes haastatteluihin, kyllähän se tuntuu hirveän pahalta, Ervasti sanoo.

Professorin mukaan on ongelmallista, että samaan aikaan kun työtä ei ole, koko työttömyyskysymys esitetään ikään kuin kaikki olisi kiinni työttömästä itsestään.

Kouluttautuminen kannattaa aina?

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? Yksi syy on koulutusinflaatiossa.

– On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys, sanoo Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola.

Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä oikein mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

Erolan mukaan on aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Siitä huolimatta kouluttautuminen on ainakin tilastojen mukaan edelleen paras keino varautua työttömyyteen.

Tilastot, koulutuksen eetos ja juhlapuheet eivät kuitenkaan lämmitä, kun tarjolla on pelkkää ei-oota.

”Työttömältä loppuu rahat”

Ilman työtä jääminen on Ervastin mukaan ennen kaikkea rahallinen kriisi, joka lisää muuta stressiä.

– Työttömältähän loppuu rahat. Mikään työttömyysturva ei sitä menetystä korvaa, hän huomauttaa.

Ongelma on kaikille sama, mutta korkeat odotukset voivat lisätä korkeasti koulutettujen ahdinkoa. Mieleen hiipii helposti ajatus omasta huonommuudesta.

– Pitkälle koulutetut toimihenkilöt ajattelevat, että heillä on keinot pärjätä työelämässä ja työmarkkinoilla, Ervasti sanoo.

Kolaus voi olla kova, jos keinot pettävät.

Luottamus yhteiskuntaa kohtaan murenee

Ei siis ihme, jos mieleen tulee, että pitäkää tunkkinne. Esimerkiksi nimimerkki ”Työtön” kirjoitti päättäneensä lopettaa äänestämisen, koska siitä ei ole hyötyä.

Ervastin mukaan työttömyys voi vähentää äänestysaktiivisuutta. Vihaisten akateemisten luokkaa ei kuitenkaan ole syntynyt, vaikka työttömyydellä on yhteiskunnallisia vaikutuksia.

– Työttömien keskuudessa luottamus yhteiskuntaa ja yhteiskunnan instituutioita kohtaan kärsii, Ervasti kertoo.

Luottamuksen palautuminen riippuu työttömyyden kestosta ja oman alan työllistymisnäkymistä. Vaikutusta on myös sillä, millainen työttömyyspolitiikka on vallalla.

– Yksioikoisesti ja yksisilmäisesti kannustamiseen tähtäävä sosiaaliturvajärjestelmä ei välttämättä tuota hyvää tulosta, koska työttömien patistaminen on silloin turhaa, kun työtä ei ole tarjolla, Ervasti huomauttaa.

Lähde: Taloussanomat